AIKUINEN ON AINA KASVATTAJA!

Hesarissa (31.1) todettiin, että viranomaisilla on vaikeuksia puuttua nuorten ongelmiin. Raili Metsälän (HS 31.1) mukaan enenevässä määrin vanhemmat nostavat kädet pystyyn murrosikäisten nuorten kanssa.

Julkisessa keskustelussa on käsitelty runsaasti, kenen vastuulla on lasten ja nuorten pahoinvointi sekä jaksaminen? Aikuisen vastuulla. Yleisen käsityksen mukaan lasten ja nuorten sekä perheiden pahoinvointi on kasvava ilmiö. Myönteistäkäydyssä keskustelussa on, että huoli tiedostetaan ja ilmassa on auttamisen halu. Mitä sitten pitäisi tehdä ja kenen?

 Ratkaisuna kasvaviin ongelmiin tarjotaan varhaista puuttumista ja hyvä niin. Kokemuksemme mukaan kukaan nuori ei tavoitteellisesti päätä syrjäytyä. Kyse on aina pahoinvoinnista, joka ei sekään ilmene yhtäkkiä. Jokainen ihminen, eritoten lapsi ja nuori, kaipaa aitoa kanssakäymistä ja välittävää kohtaamista sekä aikuisen vilpitöntä pyrkimystä ymmärtää. Tukea kaipaava lapsi oikein janoamalla janoaa turvallisen aikuisen huomiota ja odottaa, että hänet huomattaisiin ja hänen tekemisiinsä puututtaisiin. Mitä myöhemmin puututaan sitä rajummat ovat lapsen avunhuudot.

Samaan aikaan huolien ja ongelmien tiedostamisen kasvaessa otsikoihin nousevat sosiaalityöntekijöiden ja opettajien resurssien puute ja työntekijöiden uupumus. Kinastellaan, kenen vastuulla on lasten ja nuorten kasvattaminen? Ja millä keinoin?

Kaikki suomalaiset lapset käyvät koulua. Koulumenestyksen voidaan katsoa ennustavan ihmisen tulevaisuutta. Koulussa onnistuminen ja siellä hyväksytyksi tuleminen on elintärkeää. Juuri tästä syystä koulu on erinomainen paikka puuttua, kohdata ja kasvattaa lasta. Opettajan ei suinkaan pidä ottaa kaikkea harteilleen, vaan kouluun ja sen ympärille on mahdollista rakentaa kasvua tukevia, erittäin toimivia toimintamalleja.

Mikä sitten kuuluu opettajille, sosiaalitoimelle ja vanhemmille? Lasten ja nuorten arkeen jalkautuvaan yhteistyöhön haluamme haastaa jokaisen aikuisen, ikään ja ammattiin katsomatta. Aikuinen ei voi olla roolinsa mukaisesti pelkkä tiedon antaja tai sanktioiden jakaja. Lapset kaipaavat sitä, että kuunnellaan, tehdään yhdessä, epäonnistutaan, pyydetään anteeksi, asetetaan rajoja ja ollaan rohkeasti aikuisia, elämän opettajia. Jokainen kasvuikäisen lapsen kohtaava aikuinen on aina kasvattaja. Tästä velvollisuudesta ei kukaan aikuinen saisi paeta. Tämä on viime kädessä vain ja ainoastaan asennekysymys – Miten me kasvattajat haluamme lapset nähdä ja miten heihin suhtaudumme?

Ville Turkka    Miika Niemelä      Teemu Vartiamäki

Vantaan Icehearts ry.